Salla
Yli 8000 kilometriä reissua takana ja taas ollaan Brisbanessa.
Oltiin pari viikkoa Byron Bayssa ennen tänne tuloa. Otettiin ensin viikoksi leirintäalueelta paikka ihan Byronin keskustasta ja toinen viikko nukuttiin tutussa ja turvallisessa Yelgunissa. Käytiin surffailemassa ja tutustuttiin kivoihin tyyppeihin. Vive tapansa mukaan kolhi polvet auki, vaan se ei menoa hidastanut. Pääsi kai se loppuajasta "ständäämään" melkein aina.
Siinä viikon Byron Bayssa oleskelun jälkeen huomattiin Martan kanssa, että aurinko oli polttanut meidän hiukset aivan poroksi. Päätettiin tehdä jotain meidän hiuskuontaloitten eteen, ja aloitettiin tuollainen "No Poo- kokeilu". Me ei siis käytetä ollenkaan shampoota hiusten pesussa. Luettiin netistä, että tosi moni on tätä kokeillut, ja hiusten kunto on parantunut huomattavasti. Ensimmäiset päivät oli aika iisejä, kun surffattiin paljon ja hiukset oli ihan sekaisin muutenkin. Nyt on mennyt huomaamatta kolme viikkoa, jonka aikana oon kerran pessy laimennetulla shampoolla. Vesipesulla siis mennään. Ja oikeasti tää vissiin tuottaa tulosta. Yks päivä tuossa Vive totes, että mun hiukset näyttää paljon terveellistä ja paremmilta, kuin aiemmin.
Niin. Byronista lähdettiin viime viikon maanantaina. Silloin oli vielä suunnitelmissa ajaa Cairnsiin asti, ja katsella työhommia vasta sen jälkeen. Siinä matkalla, Brisbanen kohdalla saatiin päähänpisto, että käydään kysymässä yheltä kylmävarastolta duunia. Reissaaminen on ihan huikeeta, mutta toisaalta sitä alkoi kaipaamaan sitä, että on edes vähän aikaa paikaillaan, pystyy kunnolla tutustumaan muihin ihmisiin, on suihku ja puhtaat kamppeet.
Vive hoiti homman kotia ja sai työpaikan saman tien. On se vaan niin spesiaali tyyppi, että kukapa sitä ei palkkais. Päivän varoitusajalla piti tehdä päätös, että lähtäänkö lomailun sijaan töihin. Nyt sitten asutaan Brisbanessa hostellissa. Vive käy päivät töissä ja mä yritän etsiä itelle jotain. Vähän tuntuu olevan kiven alla nuo työpaikat täällä, mutta ei jakseta ottaa ressiä rahasta tai mistään muustakaan. (Mulle se tosin tuottaa hieman hankaluuksia, kun oon tunnetusti niin kova stressaaja.) Kokemuksia sitä tultiin tänne hakemaan, joten haitanneeko tuo, että varsinainen "loma" taitaa jäädä vähän lyhyemmäksi ko ajateltiin. Yks aivan hullu kokemus muuten muiden joukossa on se, että joudun ajamaan tällaisessa miljoonakaupungissa yksin autoa. Siis ihan ydinkeskustassa ja ilman Viveä. Aluksi meinasi kuolla, vaan nykyään oon Viven sanoin Rautanen ammattilainen.
![]() |
| Viven polvet sai vähän osumaa |
Yhdet saksalaistytöt samalta leirintäalueelta oli käyny ostamassa läheisestä pikkuliikkeestä helmiä, ja teki aivan ihania koruja. Käytiin Martan kanssa hakemassa "pikkuisen" korutarvikkeita ja oon niiiin koukussa tähän. Pojilla meinas loksahtaa suut auki, kun loppusummaksi korutarvikkeista tuli useampi kymppi...
![]() |

![]() |
| Käytiin näyttää Ausseille, et miten Suomalaiset pelaa frisbeegolfia. Oli aika surkeet radat verrattuna Suomeen. |
On muuten jännä ajatella, että kuusi kuukautta sitten saavuttiin tähän samaiseen kaupunkiin lähes kielitaidottomina. Eilen istuin iltaa englantilaisten likkojen kanssa, ja siinä vanhasta tottumuksesta pyytelin anteeksi surkeeta englantia, kun en jotain asiaa osannut selittää. Mulle sanottiin, että sähän puhut tosi hyvää enkkua. Eilen taas tajusin, että määhän puhun oikeasti aivan hyvin siihen nähden, että puoli vuotta sitten en osannut tilata mäkistä ruokaa tai kertoa lääkärille mikä mua vaivaa. Viime viikon aikana oon käynyt kyselemässä työpaikkoja paikan päällä englanniksi, ja hyvin kyllä on mun kielitaidolla pärjännyt.
Viime päivinä on ollut vähän enemmän koti-ikävä. Terkkuja ja eiköhän sitä jouluksi tulla kotiin.
Salla






















































