lauantai 5. maaliskuuta 2016

Vive ja Salla: mita meille kuuluu?

(Oon tässä muutaman tunnin yrittäny lähettää tätä. Kuvat ja tekstit vähän väärässä järjestyksessä.)

Kuukauteen ei olla kirjoitettu mitään. Elämä täällä pyörii edelleen töiden ympärillä, eikä ylimääräistä aikaa oo ollut kyllä liikaa. Vaihdettiin kuukausi sitten farmia, ja tehdään tosi pitkää päivää. Kämppäkin saatiin, ja asutaan nyt omakotitalossa. Saatiin pari matkalaista nurkkiin pyörimään, kun Saukkosen Allu ja Jasu ajeli tänne töiden perässä. Ostettiin muutama viikko sitten oma auto, jolla lähtään sitten reissun päälle. 

Ensimmäinen päivä tuolla farmilla oli kyllä aika koominen. Meille annettiin puukot käteen ja sanottiin, että salaattia lähtään leikkaamaan. Ensimmäisten minuuttien aikana Jade sai puukosta selkään. Onneksi ei mennyt terä edellä, eikä sattunut mitään isompaa. Siinä selkä vääränä ja sormet kipeinä leikattiin salaattia kaksitoista tuntia putkeen, välissä toki kaksi viidentoista minuutin taukoa ja yksi puolen tunnin ruokatauko. Meininki oli aivan erilainen, kun edellisellä farmilla. Tuntui kyllä, että tästä, jos jostakin, ei tulla koskaan selviämään. Ollaan tultu siihen tulokseen, että se oli kosto laiskimuksille, oltiin opittu liian hyvälle edellisellä farmilla.

Työkavereina meillä on Fitsiläisiä tyyppejä, jotka omassa kotimaassaan saavat dollarin tunnilta, parhaimmillaan joku rikas saattaa tienata jopa pari dollaria. Arvata saattaa, että tahti on kova ja laiskotteluun ei ole aikaa. Alussa työ tuntui aivan ylitsepääsemättömältä, mutta nopeasti siihen tottui, kun opittiin tuntemaan paikan säännöt ja ihmiset paremmin. Fitsiläiset ovat aivan mahtavaa porukkaa. Töissä nauretaan, lauletaan ja pidetään hauskaa. Kukaan ei valita. Vanhin työkaverimme on 72- vuotias sotaveteraani, jota on kaksi kertaa ammuttu jalkaan. Siellä se linkkasee ja leikkaa salaattia nopeammin, kuin kukaan meistä.

Ollaan huhujen mukaan parhaat reppureissaajat ikinä tuolla farmilla. Tottahan tuota on painettu töitä ja näytetty, että mistä suomalaiset on tehty.

Vivellä ei kuulema tunnu missään. Sokkelihommat pakkasella on opettanut miehen niin kovaksi luuksi. (Että kiitos iskälle vaan. Muut on hajonnut jo monta kertaa, vaan Vive se porskuttaa menemään.) Meikkiksen hajoamisista ei sitten puhuta, perus negatiivisella asenteella on painettu menemään. Viikko jäljellä ja sitten alkaa loma. MAKIA!





















Työkuvia:













Terveisiä Suomeen! Meillä on teitä kaikkia hirvee ikävä!

Salla ja Vive







maanantai 29. helmikuuta 2016

J&J kuulumiset Maffrasta!

Huh, niin se vaan aika kuluu vauhdilla, Kuukausi taas vierähtänyt töiden merkeissä, ja onhan sitä muutama vapaapäiväkin siinä sivussa vietetty. Yksi vapaapäivä vietettiin ajellen Melbourneen ja takaisin ja saaliina oli uusi auto! Toivotaan siis peukut pystyssä, että Nissan vie meidät upeille reissuille. 


Yksi Melbournen vierailun kohokohdista oli myös Ikean lihapullat sekä irtokarkit.

Sushin käärimisen opettelua. Tätä me tehdään varmasti, kun lähdetään takaisin Camping-elämään!

Hostellilta noin puolen tunnin ajomatkan päässä on upea Blue Pool-niminen paikka. Tänne ollaan muutamana kuumana päivänä menty rentoutumaan. 


Välillä otetaan iisiä uima-altaalla.

¨

Aloitettiin uudella farmilla työskentely kuukausi sitten. Ollaan saatu kyllä painaa pitkää päivää, ja päästy tekemään erilaisia hommia. Salaatin leikkuuta, purjon keräämistä, parsakaalin poimintaa.. Tomaatin, paprikan, purjon, kurkun, porkkanan, parsakaalin ja kaalin pakkaamista. Parsakaalin ja purjon istuttamista. Ja myös joskus joudutaan rikkaruohon kitkentähommiin, siitä työstä ei päästä ikinä eroon. Mutta huipulla työporukalla jaksaa pitkälle! Vielä olis tarkoitus muutamia viikkoja jaksaa painaa farmitöitä. Lomailusta haaveillaan joka päivä, eiköhän sekin aika pian koita. 


Juho, eläintenystävä. Jadea kyllä vähän hirvitti!

Meillä on parhaat työkamut!! Näiden tyyppien kanssa saa kyllä nauraa joka päivä.

Meijän sadetakki jengi. 

Parasta farmityössä on saada tuoreita kasviksia ja vihanneksia, Kyllähän ne maistuu ja tuoksuu ihan eriltä, kun kaupasta ostetut.




Terkut kotia, Jade & Juho

tiistai 26. tammikuuta 2016

No worries, be happy now

Heipä hei! 

Meillä menee ihan mukavasti täällä. Auto on hajonnut jo toisen kerran ja työt loppui yllättäen. Silti "No worries" asenteella mennään. Turhaa ressata mistään, kun näyttää siltä, että asiat vaan järjestyy.
Aloitetaan huomenna työt toisessa paikassa. Tämä meidän hostelli on aivan huippu paikka, sillä päivän varoitusajalla päästiin taas kaikki kuusi samaan työpaikkaan. Työnkuva ja palkka ei muutu juurikaan, sillä samoja hommia tehdään sielläkin.

Paljoa ei ole tapahtunut, joten siks ei olla kirjoitettu. Ilmat ovat olleet sateisia ja kylmiä, aika on käynyt välillä pitkäksi. Eipä olis uskonut, että Ausseissaki voi olla tylsää.
Autoa on pitäny fiksailla jatkuvasti.  Päätettiin pistää tuo romu myyntiin, ja ostaa kaikille pariskunnille omat autot. Tänään siis tiedossa uuteen työpaikkaan tutustumista ja mahdollisesti auton ostoa.

Tässä kännykällä otettuja räpellyksiä meidän arjesta:  

12 tunnin työpäivän jälkeen auto hajosi lämpöön. Toitsu ei kestänyt hellettä.




+42 Bone pitää itsensä lämpimänä

Työajan kulutusta. 


Hajonneen vesiputken muistomerkki.

Satoi tai paistoi.


Jade puikoissa.



Myrsky tulossa.
Työn tulosta.
Etsi kuvasta ahkera työntekijä.
Kun pojat tekevät poikien juttuja, tytöt tekevät lettejä.





Vapaapäivänä me tytöt mentiin ottamaan aurinkoa läheiselle uima-altaalle.
Meijän toitsusta otettiin viimesen päälle myyntikuvat.
Jos jotakin ollaan opittu täällä, niin se, että ei kannata turhia ressata. Asioilla on tapana järjestyä.
Muistakaa tämä siellä pimeässä Suomen maassa: ei ne asiat ressaamalla parane!

Terkuin: tytsyt