(Sallan ja Viven kuulumisia)
Toissäpäivänä pakattiin auto ja lähdettiin pitkästä aikaa reissun päälle. Ajeltiin Wilsons prom- nimiseen luonnonpuistoon, joka on siis tosi iso alue vuorten ja meren keskellä. Oltiin aiemmin sovittu Martan ja Bonen kanssa, että törmätään siellä ja lähdetään yhdessä katteleen paikkoja. Vähän laimeet odotukset oli tästä paikasta, vaikka sitä oli kehuttu useaan otteeseen. Siinä hetken ajeltiin pitkin vuoristoa ja tajuttiin, että ollaan ajeltu johonki paratiisiin. Aivan uskomaton paikka. Ei riitä sanat kertomaan. Ihan varmasti parhaat näkymät tähän mennessä.
Etsittiin yöpaikka ja päädyttiin tien varressa olevalle levähdysalueelle nukkumaan. Siinä läpällä heitettiin, että varmaan joku hämppis roikkuu naaman edessä, kun yöllä herätään. Puolen yön aikaan lähdin käymään vessassa, ja huomasin, että mun naaman yläpuolella todellakin roikkuu hämppis. Ponkaisin autosta ulos ja Vive alkoi tutkimaan tilannetta tarkemmin. Red back:han siellä kutoi seittiä kovaa vauhtia. Oli kerennyt tehdä seitin meidän yläpuolelle, ja parasta aikaa oli ilmeisesti tulossa mun naamalle. Myrkky oli hukassa, ja vähän paniikissa oltiin, että millähän sen saa sitten tapettua. Sen verran myrkyllinen hämähäkki oli kuitenkin kyseessä, ettei olisi tehnyt mieli jakaa samaa petiä sen kanssa.
Etsittiin yöpaikka ja päädyttiin tien varressa olevalle levähdysalueelle nukkumaan. Siinä läpällä heitettiin, että varmaan joku hämppis roikkuu naaman edessä, kun yöllä herätään. Puolen yön aikaan lähdin käymään vessassa, ja huomasin, että mun naaman yläpuolella todellakin roikkuu hämppis. Ponkaisin autosta ulos ja Vive alkoi tutkimaan tilannetta tarkemmin. Red back:han siellä kutoi seittiä kovaa vauhtia. Oli kerennyt tehdä seitin meidän yläpuolelle, ja parasta aikaa oli ilmeisesti tulossa mun naamalle. Myrkky oli hukassa, ja vähän paniikissa oltiin, että millähän sen saa sitten tapettua. Sen verran myrkyllinen hämähäkki oli kuitenkin kyseessä, ettei olisi tehnyt mieli jakaa samaa petiä sen kanssa.
Siinä sotasuunnitelmia laatiessa tämä punaperäinen pieni paholainen kerkesi jo kadota. Vähän aikaa Vive joutui sitä metsästämään, mutta onneksi se ei ollut kerennyt meidän tyynyjä kauemmaksi. Kaikki hyvin, ajateltiin ja painuttiin takaisin nukkumaan. Vaan huomasin pian, että katolla kipittää myös toinen, vähän kookkaampi hämppis. Se sujahti auton peilin taakse, ja sieltä töllötti isoilla pelottavia silmillään meitä. Ei saatu sitä tapettua, ja meidän oli sopeuduttava ajatukseen, että joudutaan nukkumaan yö samassa tilassa tämän pikkukaverin kanssa. Aamulla se löytyi samasta paikasta nököttämästä. Harmiton ruskea hämähäkki, tuskin ollenkaan myrkyllinen. Käytiin ostamassa myrkky, ja suihkuttelin sitä joka paikkaan. Luultavasti nuo hämähäkit pääsivät tänne autoon pyykkien mukana, sillä pyykkinarulla niitä asustaa pilvien pimein. Tästä lähtien puistelen kyllä kaikki tavarat, ennen kun laitan ne autoon.
Sellainen oli meidän eka yö autossa. Vähän meinasi jännittää.
Kiitos rakas ystäväni Maake kamerasta. Tulee niin siistejä kuvia.
<3 Salla




























































