maanantai 14. joulukuuta 2015

Reissukuvia

Tässä pläjäys julkaisemattomia kuvia, kun reissattiin Dolphin Pointilta Maffraan. 

Kyllä näitä maisemia on ikävä, kun nykyiset maisemat on loputtomat salaatti- ja paprikapellot. Yritetään jaksaa tehdä töitä vielä pari kuukautta, niin sen jälkeen on huippua lähteä jatkamaan matkaa. 





 

 










Hostellia ja farmielämää


 Martta ja Salla täällä kirjoittelevat taas..

Vähän yli viikko töitä takana, eikä tuo niin paha ollutkaan. Tehdään siis kuusi tuntia päivässä ja kuusi päivää viikossa, maanantaista lauantaihin. Sunnuntai on yleensä vapaapäiviä. Aloitetaan aamulla kuuden aikoihin ja lopetellaan puolenpäivän jälkeen. Työpäivän keskellä on neljänkymmenenviiden minuutin ruokatauko, joka ei kuulu työaikaan. Työn kuvaan kuuluu rikkaruohojen kitkeminen ja lauantaisin leikataan salaatit maasta. Meillä on tuntipalkka, joka on vähemmän kuin yleensä, 18.6 dollaria tunnilta. Euroina se on 12,2. Lähes kaikki farmin työntekijät hommaavat toisen vuoden viisumia, eivätkä siksi välitä niinkään palkasta. Jos haluaa toisen vuoden viisumin, tulee tehdä 88 päivää töitä farmeilla. Työtä tulisi tehdä yli seitsemän tuntia päivässä, kun taas meidän farmilla töitä tehdään vain kuusi tuntia päivässä, ja farmipäivät saa silti. Työ on tosi leppoista, ja välillä tuntuu, että siellä vaan istutaan tekemättä mitään.

Rankinta on huonot työskentelyasennot ja kuumuus. Ollaan jatkuvasti pää alaspäin, kyykyssä, selkä kyyryssä tai polvillaan. Loppupäivästä tyypit kyllä vaan istuu, ja on kitkevinään jotakin. Eipä mekään sitten jakseta töitä kovin tosissaan ottaa. Laiskottelusta huolimatta taidetaan olla farmin reippaimmat ahertajat, sillä kehuja on sadellut. Maaseudulla on aivan hulluna kärpäsiä. Suuta ei passaa pitää turhaa auki, sillä pari päivää sitten yksi työkaveri oli tukehtua, kun vetäisi kärpäsen henkeen.

Hostellielämä on lähtenyt mukavasti käyntiin. Me, Salla ja Martta, sekä Vive ja Bone saatiin neljän hengen huone, sillä jouduimme tyytymään huonompaan työpaikkaan. Jade ja Juho nukkuu edelleen isommassa huoneessa. Vaikka meitä niin peloteltiin torakoista ja ötököistä, ei niitä ole sen kummemmin näkynyt. Tämä hostelli taitaa olla vähän normaalia tasokkaampi, ja hinta onkin sen mukainen. Yhdeltä tämä maksaa siis 175 dollaria viikolta.

Päästään aika aikaisin töistä, joten päivät kuluu lähinnä hengaillessa hostellilla. Hyvää englannin opettelua, sillä kahdestaan ollessa tulee puhuttua paljon enemmän muille ihmisille. Aika kuluu kuin siivillä. Tuntuu aika uskomattomalta, että kohta on joulu, ja täällä on vietetty jo pari kuukautta. Joulu vietetään näillä näkymin hostellilla, sillä saadaan vain yksi päivä vapaata. Suunnitelmissa olisi laittaa yhdessä hyvää ruokaa ja eiköhän se joulupukki tänne Australiaankin löydä.  

 






  








Rakkaita terveisiä!

Salla ja Martta 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Terkut capsicum ja broccoli pelloilta!

Terkut capsicum ja broccoli pelloilta!

Me neljä eli Jade, Juho, Miika ja Villeveikko aloitettiin siis työt viimeviikon keskiviikkona. Neljän päivän jälkeen oli takana huikeat 45 työtuntia. Työmme on yksinkertaista, työnnetään paprikan taimi maahan, ja tätä toistetaan yhteensä n. 40 000 kertaa päivässä.

 Meillä on työkavereina yksi irlantilainen ja kaksi walesilaista, sekä australialainen traktorinkuljettaja, joka onkin aika hauska tyyppi. Välillä töitä paiskitaan rajusti, mutta rennosti osataan myös ottaa. Yhtään käärmettä ei ole näkynyt (vielä), vaikka niistä peloteltiinkin paljon ensimmäisenä päivänä. Brown Snake, Tiger Snake ja Taipan ovat täällä yleisimpiä käärmeitä. Jos käärmeen näkee, tulee siitä ilmoittaa kaikille työntekijöille. Jos käärme puraisee, tulee olla liikkumatta, yrittää tunnistaa laji, ja odottaa, että muut työntekijät tulevat auttamaan ja vievät sairaalahoitoon. Usein käärmeen näkeekin vasta sitten, kun se luikertelee vierellä.

Myös Redback-hämppiksiä on paljon, ainakin taukohuoneemme seinien seitit näyttävät siltä. Kerran Viven kädellä oli tämä punaperäinen hämähäkki, mutta onneksi se ei puraissut. Redbackin purema on todella kivulias ja tuskallinen, ja sairaalahoitoon pitäisi päästä mahdollisimman pian saamaan vastamyrkkyä. Pellon reunoilla on myös isoja vompattien kotikoloja.

Ensimmäinen ostos työnsaannin jälkeen oli auringolta suojaava hattu. Muita työvarusteita on kirkas huomioliivi ja turvakengät. Työvaatteita kävimme ostamassa puoli-ilmaiseksi kirppiksiltä.

 Mustat muovit heijastavat aurinkoa, ja auringon paistaessa lämpötila voi kivuta jopa yli 40 asteeseen.

 Traktorinkuljettajamme vei meidät ruokatunnille läheisen joen varteen, ja pojat saivat samalla myös kalastusvinkkejä.

 Vaatteet eivät kauaa pysy puhtaina, kun pelloilla pölisee aikalailla.


Sateinen päivä tulossa.

Nyt muutama päivä ollaan kerätty parsakaaleja. Tämä työ on hieman rankempaa, kuin paprikoiden istutus, mutta hyvällä asenteella ja huumorimielellä jaksaa paiskia. Päivät kuluvat töissä nopeasti, mutta hostellille saapuessa on rättiväsynyt. Suihkun ja ruoanlaiton jälkeen uni maistuu.

Tarkoitus olisi tehdä tätä työtä 1-3kk. Farmipäiviä pitää kerätä 88, jos haluaa hakea toisen vuoden viisumia. Suunnitelmana onkin kerätä nämä päivät kasaan.

 Tuore parsakaali maistuu vaan niin hyvälle!

 Miika parsakaalien kimpussa.

 
Kärpäsiä riittää, pojat kilpailevatkin kuka saa tapettua niitä kekseliäimmällä tavalla. Vive johtaa tällä hetkellä tapettuaan kärpäsen suullaan ilman käsiä.

Huomenna taas herätys 4.30 ja parsakaalien kimppuun.
Terkuin Jade ja Juho

perjantai 4. joulukuuta 2015

Martan ja Sallan ensimmäinen työpäivä

On tapahtunut niin paljon kaikkea, että kirjoitteluun ei ole löytynyt aikaa. Ajeltiin viime viikolla Ulladullasta Camperraan, joka on Australian pääkaupunki. Pääkaupungiksi paikka oli pieni, joten koluttiin se päivässä läpi. Bone ja Martta rupesivat pröystäilemään, ja nukkuivat yön hotellissa. Me muut jatkettiin telttailuhommilla.
Edelleenkään työhommista ei kuulunut mitään. Ajateltiin lähteä kohti Victorian osavaltiota, jossa työtilanne näytti paremmalta kuin New South Walesissa. Ajeltiin alaspäin reilun neljänsadan kilometrin päähän, ja löydettiin ihana leirintäalue Lakes Entrancesta. Nukuttiin muutama yö siellä. Tsillailtiin, syötiin hyvin ja otettiin muuten vaan rennosti, joka oli ihan mainio idea nyt jälkeen päin ajateltuna.

Tultiin siis neljä päivää sitten tänne working hostelliin, joka on pikku kaupunki noin 250 kilometriä ennen Melbournea. Meillä kävi hyvä mäihä, sillä Juho, Vive, Bone ja Jade pääsivät heti toisena päivänä töihin. Me, Salla ja Martta,  jouduimme etsimään töitä vielä pari päivää. Päästiin lopulta duuniin salaatti farmille, jossa suurin osa hostellin asukkaista on töissä. Kuuden tunnin työpäivät kuulostivat houkuttelevan helpoilta, kun muilla meistä ne venyvät kahdentoista tunnin päiviksi.
Mutta helppoa se ei todellakaan ollut. Tällä hetkellä olo on kuin hakatulla. Joka paikkaa kolottaa, ja ollaan taisteltu jo pari tuntia päiväunia vastaan. Herättiin töihin varttia vaille viisi, sillä työpäivä alkoi kuudelta. Neljän tunnin yöunilla paahdettiin töihin. Farmi oli todella iso, salaatti peltoja näkyi silmänkantamattomiin. Hyvällä fiiliksellä alettiin työntouhuun.
Nuori naisfarmari tuli kertomaan meille työtehtävästä: "kerätkää kaikki vihreät rikkaruohot violettien salaattien seasta". Helpoltahan se kuulosti. Vähän meinasi mennä sormi suuhun, kun huomattiin, että kaikilla muilla oli puutarhakäsineet kädessä. Vaan eipä asialle mahtanut mitään. Meidän oli pärjättävä paljain käsin. Multa oli märkää ja kylmää. Kesti varmaan viisi minuuttia, kun ensimmäiset veet ja peet alkoi lennellä kummankin suusta, ja Salla kyseli, että millon sitä päästään tauolle. Siellä me mudassa kontattiin ja kyykittiin selät vääränä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli olla farmin reippaimmat työntekijät, mutta niin ei varmaan kuitenkaan käynyt... Sillä Martta sai burn outin jo ennen lounas taukoa..
Vaan loppupeleissä työpäivä oli ihan jees. Aina epätoivon iskiessä yritettiin miettiä positiivisesti, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Huomenna on onneksi uusi päivä ja uudet työtehtävät. Paitsi, että herätys on puolituntia aikaisemmin, 4:15.

Noh. Pääasia, että on töitä. Eiköhän me blondit hoideta homma kotiin!


 



 Rikkaruohojen kitkentää




Innostus huipussaan

Työpäivä ohi ja unille...
Terkkuja! Kyllä sitä tässä vaiheessa viimeistään tulee ikävä kotiin.


Salla ja Martta